keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Mitä kuuluu?...

Hei taas kaikki  frendit, te ystävät kalliit! Kun kysytään mitä kuuluu? Siihen on vaikea vastata,koska siihen ei yhden sanan  verran  ole halua kertoa. Ihmisillä on kova kiire he kysyvät ... ja ovat menossa, kun aloitat kertomaan kuulumisiasi. Jos  joku osoittaa minulle  sen kysymyksen,en pääse alkuunkaan, kun kysyjästä näkyy vain takin lieve. Minulla olisi pitkä rimsu  sairaus-kuulumisia, jos kaikki  avautuisin kertomaan. Kyllähän sitä  kuuluu muutakin, mutta kysyjä  tietää yleensä, että olen sairastellut pitkään jo  vuosia, hän odottaa sitä  juuri, siis  "luetteloa".  jatkan torstaina...
Hei taas, nyt on jo sunnuntai,kun jatkan,en jaksanut aiemmin.
  Orvokin kanssa   ollaan soiteltu säännöllisesti, tosin joskus on päässyt  liian pitkä väli. 
 Ollaan myös  soiteltu erään toisen ystävän kanssa.
 Tämä  toinen ystävä  vaikuttaa  mukavalta, tänäänkin oli hauska kuunnella hänen kertoessaan  tapahtumista heidän perhepiiristään. Puhumme  paljon  hengellisistä asioista, se on vapauttavaa, se on ihanaa. 
Minua väsyttää  miltei aina, yöllä ei saa nukuttua koko  yötä, vaikka on niin isot annokset lääkkeitä, niillä pitäisi saada nukuttua lääkärin mielestä,mutta kun ei.  Jeesus auta minua, hän vain voi minua auttaa 
En menisi mielelläni lääkäriin. 
Kävin  kuitenkin huhtikuussa lääkärissä kun minulla oli jalat niin tuvoksissa. 
Minua autettiin, suhtauduttiin  todella  ystävällisesti,  ja otettiin monenlaisia kokeita  verikokeita, keuhkokuvat, sydänfilmi  ja   ultra toisesta jalasta. 
Sain  nesteenpoistolääkkeen. 
Minulla oli  virtsatietulehdus tässä  kesäkuussa, viimeinen  lääke oli perjantaina.

                                                                                         

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti